Ensimmäiset liikkeet!

Nyt raskausviikkoa 23 elelevänä olin jo alkanut huolestua, koska en ollut tuntenut pienen liikkeitä. En edes niitä pieniä perhosensiipiä tai pientä kuplintaa. Kaverit, perhe, työkaverit ja neuvola kyselivät jo 16 viikon aikoihin onko liikkeitä tuntunut. Aina yhtä turhautuneena vastasin että ei ole tuntunut, ei edes pientä hipaisua.

Viime maanantaina kaikki kuitenkin muuttui kun tulin töistä yövuorosta ja kaaduin sänkyyni. Siinä hetken puoliksi mahallani lepäiltyä, tunsin kovan tönäisyn mahassani. Säikähdin ja hyppäsin ylös! Tajusin heti mistä on kyse ja soitin miehelle töihin. Hän oli innoissaan, kun poika ilmoitti olemassa olostaan vihdoinkin. Samaisena iltana sohvalla makoillessani poika aloitti kovan pyörimisen, joten pyysin miestäni painamaan mahaani kädellään. Hän tunsi myös liikkeet selvästi.

Niinkin ihanilta kuin liikkeet tuntuvat, niitä on tuosta maanantai aamusta alkaen tullut koko ajan. Tai ei koko ajan. Ainoastaan silloin kun makaan sohvalla ja katson elokuvaa, kun menen illalla väsyneenä nukkumaan tai aamuyöllä viideltä, kun uni maistuisi paremmin kuin hyvin. Eilen aamullakin liikeet herättivät aikaisin ja oli pakko kävellä hieman koska meno vatsassa ei tuntunut rauhoittuvan. Yhtäkään tönäisyä ei tunnu jos istun tai touhuilen. Missä ovat ne söpöt "perhosia vatsassa" tuntemukset ja kuplinnat? Minun mahassani liikkuu miniversio Robert Heleniuksesta. :)

Olisi ihana kuulla teidän ensimmäisistä ajatuksista sikiön liikkeistä? Koska tunsitte ne ensimmäisen kerran? Millaisia ne olivat? Oletteko rakentaneet liikkeiden perusteella tiettyä mielikuvaa tulevasta vauvasta ja hänen luonteesta? Jos on jo syntynyt pitikö oletettu mielikuva paikkansa?

Romua, rakentamista ja rappeutumista

Ennen olin hyvä pakkaamaan ja järjestelemään tavaroita. Ronskilla kädellä heitin kaiken turhan pois ja järjestin tavarat teeman mukaisiin pahvilaatikoihin, kynttilät, kirjat, astiat, koriste-esineet yms. Muuttaessa pienemmästä asunnosta toiseen pieneen asuntoon tämä oli melkein aina pakollinen tapa menetellä. Nyt kun tiedossa on isompi koti ja rutkasti säilytystilaa sen myötä, niin kuinka ollakkaan jokaisesta tavarasta on tullut kamalan tärkeä! Jokaiseen pieneenkin lippulappuun liittyy joku pieni muisto, jokainen kippo ja kuppi jota olen säästänyt "ehkä tarvitsen" päivän varalle on edelleenkin matkaamassa mukaan uuteen kotiin. Aina kun menemme uudella talolla käymään nappaan mukaani yhden laatikollisen tavaraa. Heitän laatikkoon mitä sattuu ja mistä sattuu. Mitä ensimmäisenä käteeni kotona tarttuu. Talon piharakennus on jo täynnä laatikoita minkä päällä ei lue mitä siellä on, eikä laatikkoa raottamalla pysty arvaamaan mitä kaikkea romua olen sinne tunkenut.  Tämä laiskuus ja henkinen rappeutuminen koituu vielä kohtaloksi! :)

Muistoja, muistoja <3

Kodin Terrasta kaksi aivan ihastuttavaa sinistä laatikkoa koristamaan pienen pojan huonetta!

Talo odottaa asujiaan tässä kunnossa. Kiirettä pitää!

Smooth lock?

Olen tunnollisesti käyttänyt edelliset 5 kuukautta Lanzan Healing ColorCare hiustenhoito sarjaa, joka on sopinut täydellisesti mahdottomalle luonnonkiharalle tukalleni, jonka pahoinpitelen päivittäin suoristamalla, kihartamalla ja tuuhentamalla sen. Viime kampaaja käynnillä, kampaajani ehdotti että nyt olisi aika vaihtaa hetkeksi merkkiä. Joten ostin testaukseen Redkenin smooth lock shampoon, hoitoaineen ja tehostenaamion Stockmannilta. Toivon että nämä hoitavat hankalaa tukkaani kosteuttamalla ja silottamalla hyvin kuten purkkien kertomus lupaa, kuitenkaan ilman että se roikkuu päätäni myöten suikaleilla!

Tuotteiden hinta on päätä huimaava, mutta toivottavasti sen arvoinen (shampoo 29.30, hoitoaine 30,80, tehonaamio 38,30). Pesen pääni nyt Redkenin tuotteilla kuukauden ajan ja kerron sitten mitä on tapahtunut, vai tapahtuiko mitään? :)

And soon we'll be three...

Se on poika! Me malttamattomat emme jaksaneet odottaa, vaan otimme selville rakenneultrassa kumpi tulee. Vee oli jo ehdottomasti sitä mieltä, että poika näyttää nyt jo ilmiselvästi isältään. :D Itse en kyllä yhtäläisyyttä osaa nähdä. Juuri ja juuri erotan kasvonpiirteet yllä olevasta kuvasta. Mutta kyllä, molemmat näyttävät ihmiseltä. Toinen enemmän ja toinen vähemmän... :D

Immo nauttii ensilumesta

Isoveli valvoo

Home! Let me go home! Home is wherever I'm with you!

Vauhdikas syksy takana ja vielä vauhdikkaampi talvi edessä. Viikkoja kertynyt jo 21 ja mahakin alkanut yhtäkkiä kasvamaan! Ihanaa!

Uuden kodin remontti sujuu vielä toistaiseksi ajallaan ja muuttamaan täytyisi päästä kuuden viikon päästä 15.12. Talolla ollessa sitä ei pysty vielä uskomaan!

Oma asuntoni on nyt myyty ja haikein mielin yritän hiljaksiin pakkailla tavaroita laatikoihin. Rakastan puutalo asuntoani, mutta jostain on luovuttava jotta saa parempaa tilalle. Olen kiintynyt tähän asuntoon paljon, ehkä siksi että se on ensimmäinen asunto joka on ollut minun omani, tai no minun ja pankin...

Ensimmäinen asunto johon olen suurimmaksi osaksi itse omalla työlläni hankituilla rahoilla ostanut huonekaluja ja sisustanut sen omaa silmää miellyttäväksi ja vastaamaan omia tarpeitani. Tietenkin olen kiintynyt tähän, koska tämä on minun, Veen ja kahden koiramme ensimmäinen yhteinen koti. Vaikka emme seurustelleet vielä muuttoni aikoihin on Vee ollut auttamassa minua muutossa, huonekalujen kokoamisessa ja kaikissa kodin omistajan touhuhin liittyvissä asioissa neuvonantajana. Rakentanut tietämättään meille yhteistä kotia :) Tietenkin Veen kanssa yhteen muuton yhteydessä olen joutunut tekemään kompromisseja ja joutunut opettelemaan sietämään isoa tv:tä, playstationia, kaiuttimia ja tietokoneita. Vaikken tuon kaiken teknologian ulkonäöstä oikeen pidä, täytyy myöntää, että ilman niitä en osaisi enää elää. Onneksi uudessa kodissa melkein koko keittiön kodinkoneet on integroituja versioita. Sen varjolla olen antanut luvan hankkia makuuhuoneen oleskelunurkkaukseen pienen tv:n. Mutta VALKOISILLA kapeilla kehyksillä! Pienillä kompromisseilla saamme seuraavasta kodista toivottavasti vielä ihanamman ja rakkaaman kuin tämä <3

http://www.youtube.com/watch?v=rjFaenf1T-Y