Nyt raskausviikkoa 23 elelevänä olin jo alkanut huolestua, koska en ollut tuntenut pienen liikkeitä. En edes niitä pieniä perhosensiipiä tai pientä kuplintaa. Kaverit, perhe, työkaverit ja neuvola kyselivät jo 16 viikon aikoihin onko liikkeitä tuntunut. Aina yhtä turhautuneena vastasin että ei ole tuntunut, ei edes pientä hipaisua.
Viime maanantaina kaikki kuitenkin muuttui kun tulin töistä yövuorosta ja kaaduin sänkyyni. Siinä hetken puoliksi mahallani lepäiltyä, tunsin kovan tönäisyn mahassani. Säikähdin ja hyppäsin ylös! Tajusin heti mistä on kyse ja soitin miehelle töihin. Hän oli innoissaan, kun poika ilmoitti olemassa olostaan vihdoinkin. Samaisena iltana sohvalla makoillessani poika aloitti kovan pyörimisen, joten pyysin miestäni painamaan mahaani kädellään. Hän tunsi myös liikkeet selvästi.
Niinkin ihanilta kuin liikkeet tuntuvat, niitä on tuosta maanantai aamusta alkaen tullut koko ajan. Tai ei koko ajan. Ainoastaan silloin kun makaan sohvalla ja katson elokuvaa, kun menen illalla väsyneenä nukkumaan tai aamuyöllä viideltä, kun uni maistuisi paremmin kuin hyvin. Eilen aamullakin liikeet herättivät aikaisin ja oli pakko kävellä hieman koska meno vatsassa ei tuntunut rauhoittuvan. Yhtäkään tönäisyä ei tunnu jos istun tai touhuilen. Missä ovat ne söpöt "perhosia vatsassa" tuntemukset ja kuplinnat? Minun mahassani liikkuu miniversio Robert Heleniuksesta. :)
Olisi ihana kuulla teidän ensimmäisistä ajatuksista sikiön liikkeistä? Koska tunsitte ne ensimmäisen kerran? Millaisia ne olivat? Oletteko rakentaneet liikkeiden perusteella tiettyä mielikuvaa tulevasta vauvasta ja hänen luonteesta? Jos on jo syntynyt pitikö oletettu mielikuva paikkansa?
Jee, ekat liikkeet!! =)
VastaaPoistaOnko sulla istukka etuseinämässä vai missä? Mulla on etuseinämässä ja se vaimentaa vauvan liikkeitä aika tehokkasti, vaikka nyt (24+2) tuntuukin jo paljon liikkeitä päivittäin. Aika yksilöllistä se lienee, mutta onhan se kiva kun liikkeistä voi jo hahmottaa tyypin unirytmiä yms. (Äidin) touhuillessahan lapsi tavallisesti nukkuu ja potkukonserssi alkaakin monesti just kun käy nukkumaan tai muuten rauhottuu tekemään jotakin. Mulla tuntui ekat liikkeet pelkästään kun istuin ja vähitellen sitten maatessa ja seistessa.
Alkuun liikkeet tuntuivat musta oikeastaan pääasiassa vähän epämukavilta, kuplintaa ja kuohuntaa ja muljahtelua, mutta sittemmin kyllä tytön mojautukset ovat alkaneet tuntua ihan oikeilta potkuilta ja yllättävää kyllä - nämä liikkeet ovat oikein mukavia, eivät satu eivätkä tunnu kummilta lainkaan. :)
Tarkemmat diiteilit ekoista liikkeistä voi lukea tuolta:
http://kukasiella.blogspot.fi/2012/10/tulevaisuuden-kungfu-mestari.html
Nautihan potkuista, etenkin vielä kun ne eivät halkaise rakkoa tai tärisytä suolia sykkyrälle! :D
Juu kyllä istukka on etuseinämässä ja siksi nyt vasta liikkeet tunsinkin. Kuitenkin vaikka oli saanut selvityksenkin miksi liikkeet eivät tuntuneet, kerkesin huolestua, vaikkakin aivan turhaan! :D Kävin lukemassa juttusi ensimmäisistä Kungfu liikkeistäsi ja jätin myös kommenttia, mahtava kirjoitus! :D
VastaaPoistaMutta nyt todellakin nautin pienistä potkuista vielä kun ne tulevat pienemmällä voimalla. Varsinkin jos vauva potkii ja liikkuu myöhemmässäkin vaiheessä yhtä paljon kuin nyt! ;)