perjantai 24. elokuuta 2012

Kaiken se kestää...

Tanska
Sen jälkeen kun raskaustesti näytti plussaa, en ole kantanut yhtäkään kauppakassia tai yli kiloa painavaa esinettä. Oma mieheni on ollut maailman ymmärtäväisin, rauhallisin ja pitkäpinnaisin ihminen, jonka olen tavannut. Olen ollut sitä mieltä jo ennen tätä raskautta ja nyt olen sitä mieltä, että hänelle tarvitsisi myöntää siitä jonkinlainen palkinto! Hän on laittanut omat halunsa ja tarpeensa syrjään, huolehtien nyt vain minusta. Joka aamu hän lenkittää koirat aikaisin vaikka minulla olisi vapaapäivä jotta minä saisin nukkua pitkään, heräillä rauhassa ja maata sohvalla. Osti robotti imurin, että minun ei tarvitsisi imuroida itse päivittäin (koirista lähtee niin paljon karvaa, että se on pakollista meidän perheessä). Kaupassa käydessään ostaa 5 erilaista mehua, 5 erilaista leikkelettä leivän päälle, kymmeniä eri jugurtteja ja kaikkea mahdollista mitä ikinä voisin jollakin hetkellä haluta. Hän heräilee viikonloppuisin ainoina vapaapäivinään viemään minut töihin ja hakee sieltä. Järjestää minulle hoitoja kylpylässä ja romanttisia öitä sviiteissä. Hän siivoilee, huolehtii kaikista laskuista. Laittaa tietokoneet lataukseen, kamerat yms valmiiksi jos tahtoisin niillä sattumoisin touhuilla päivän mittaan. Hän auttaa vanhempiani, sisaruksiani ja ystäviäni aina tarvittaessa ja kaikessa. Hän jaksaa aina innostua ja on valmis auttamaan minua vaikka tahtoisin perustaa kahvilan, lähteä opiskelemaan tai alkaa maahantuomaan hienoja vaatteita. Mitä vain tahdon hän on aina innoissaan mukana auttamassa, vaikka idea olisi kuinka hullu. Hän on sellainen monitoimimies, joka on oikeastaan kaikessa hyvä! :)
Mitä minä teen? Minä huudan, itken ja valitan. Paha olo ja mies ei ymmärrä. Mitään mitä hän tekee ei ole verrattavissa siihen tuskaan ja kipuihin mitä minä käyn läpi. Hän ei lue tarpeeksi vauvakirjoja ja muista seuraavan neuvolakäynnin päivämäärää ja kellon aikaa, eli häntä ei kiinnosta. Appelsiinimehussa on liikaa hedelmälihaa ja palvikinkussa jänteitä, viinirypäleet ovat pohjalta homeessa. Tuossa on kiitos ja kommentit mitä mieheni on saanut viimeiset 3 kuukautta minulta. Kenenkään miehen ei varmasti ole helppo katsella vierestä naisensa kärsimystä, itkua ja raivokohtauksia. Täytyy olla kiitollinen, että on sellainen mies joka kaikin tavoin yrittää ainakin tehdä oloni paremmaksi! Minä itse olen ainakin muuttunut raskauden aikana, vaikka itse en ensin sitä myöntänyt. En koskaan itkenyt, stressannut asioista tai syytellyt kumppaniani mitättömistä asioista. Nyt tuo kaikki taphtuu ainakin 50 kertaa päivässä. Se tyttö joka vielä hetki sitten huolehti itsestään, juhli ystävien kanssa, shoppaili, nauroi suurimman osan päivästä ja piti huolta parisuhteestaan, makaa nyt sängyssä, töissä käyntiä lukuunottamatta. Ei saa tulla lähelle koska ei ole jaksanut käydä suihkussa, ei käydä anoppilassa tai omien vanhempien luona, koska kyselyt jaksamisesta saavat vain vihaiseksi ja sormetkin on parempi pitää omalla puolella, koska säärikarvoja ei ole tullut ajettua ties koska viimeksi? Hyvää tarkoittavat kehut isoista tisseistä saavat vastaukseksi huudot siitä "kuinka käsittämättömän kipeät ne ovat!" Mikä tietenkin on sekin jollain tavalla miehen vika.
Raskaus ja synnytys ei ole helppo kokemus naiselle, mutta ainakaan meidän perheessä siitä ei ole tehty helppoa myöskään miehelle. Eli jospa raahautuisin suihkuun, etsisin sääreni tuolta  karvojen alta, maalaisin naamaani vähän meikeillä ja lähtisin kauppaan hakemaan ainekset romanttiseen illalliseen. Jospa olisin yhden illan se avovaimo ja tyttöystävä joka ei valittaisi omasta olostaan vaan antaisi taas huomiota myös miehelleen. Jaetaan miehillemme paljon suukkoja ja halauksia, koska kohta on kolmas osapuoli joka vie niistä puolet. Rakkaani jos joku on vuorostaan ansainnut kiitosta ja hemmottelua! :)

Dubai Arabiemiraatit

Paratiisiranta Elefonissis Kreeta Kreikka


Dubai




Egypti


I

Italia Garda järvi

.... kunnes taas sekoan!


Saisin varmasti kotona kiitosta näiden pusukuvien levittelystä!;) Mutta minkäs sille mahtaa kun on tälläinen romantikko...

Juhlintaa työn merkeissä

Minä ja ystäväni olimme auttamassa miestäni Blockfestin valokuvaus touhuissa. Hauska viikonloppu takana kavereiden ja tuttujen kanssa. Me tytöt hoidettiin Wall of Blockfestin kuvauksia ja mieheni ja hänen kuvaajansa hoitivat artisti ja fiilis kuvaukset. Ilma ja meininki oli mitä mahtavin koko viikonlopun!





                                                               AfterSunset kiittää ja kuittaa

                                          https://www.facebook.com/AfterSunsetPhotography

tiistai 21. elokuuta 2012

Sweet dreams or not?


Taas yövuorojen aika. Ennen nautin yövuoroista, enkä pitänyt niitä kovinkaan raskaana. Oikeastaan viihdyin hyvin yksinäni työpaikallani ja sain tehdä rauhassa omia työasioita. Mutta nyt on toinen ääni kellossa. Heti jos en mene nukkumaan klo 22, alkaa järjettömät pahoinvoinnit ja ne kestävät siihen asti että pääsen taas sänkyyn. Oikeastaan mitään hyödyllistä en enää saa töissä aikaiseksi yöaikaan. Ajatuksena on käynyt että lopettaisin yövuorot kokonaan, vaikka usein niitä ei ole. Kuitenkin tuo kolme yötä kuukaudessa tuntuu mahdottomalta.
Löytyykö teidän joukosta vuorotyöläisiä? Olisi mielenkiintoista kuulla miten teidän vaihtuvat työaikanne vaikuttavat raskauteenne tai raskautenne työhönne? Miten olette toimineet asian suhteen?

Unisin terveisin Anniina

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Elämä voittaa!

Huh! Kuin taikaiskusta olo on paljon parempi kuin viimeisenä kahtena viikkona. Vielä toissapäivänä en päässyt sängystä ylös. Mikään ei pysynyt sisällä ja kahden viikon aikana ruokavalioni sisälsi ainoastaan viinirypäleitä ja muroja. Kokeilin pahoinvoinnin tuskissani myös Sea band- pahoinvointi rannekkeita. Omakohtaisesti en kokenut rannekkeista olevan hyötyä. En oksentanut niitä käytettäessä, mutta se teki olostani vielä tukalampaa. Uskon että rannekkeet toimivat joillakin henkilöillä paremmin, kuin toisilla ja olen kuullut muutamalta ystävältäni, että niistä oli heille hyötyä. Joten suosittelen ainakin kokeilemaan, jos muut keinot alkavat loppua. Hintaa rannekkeelle on hieman alle 15 euroa ja sitä saa apteekeista ja luontaistuotekaupoista. Apteekeissa eivät välttämättä ole hyllyissä esillä, joten kannataa kysyä henkilökunnalta. Mutta ihanaa olla taas elävien kirjoissa ja syödä hieman monipuolisemmin. Ehdin jo pelätä, että tätäkö seuraavat kuukaudet tulevat olemaan.



 Tässä vähän infoa Sea band- rannekeesta, jos joku ei noista ole vielä kuullut:

 SEA BAND Pahoinvointirannekkeet ovat kliinisesti tutkitut ja niiden tiedetään auttavan raskaus- ja matkapahoinvointiin sekä näiden oireiden hoidossa ja ennaltaehkäisyssä. Niitä voidaan käyttää myös muissa tilanteissa kun pahoinvointia esiintyy, esimerkiksi nukutuksen tai kemoterapian eli solusalpaajahoidon jälkeisessä pahoinvoinnissa.
SEA BAND Pahoinvointiranneke on kudottu, elastinen ranneke, jonka vaikutus perustuu Nei Kuan - akupisteitä aktivoiviin nastoihin. Koska tuote on lääkevapaa, ei sen käytöstä aiheudu lääkkeille tyypillisiä sivuvaikutuksia. Pahoinvointi rannekkeita voikin käyttää aina kun pahoinvoinnin tunnetta esiintyy. Tuote soveltuu sekä lapsille, aikuisille että raskaana oleville. Rannekkeita on saatavilla sekä lasten että aikuisten koot.


Kodin paraspaikka tällä hetkellä! Ikkunat auki ja mukava sikiö asento.





torstai 2. elokuuta 2012

Ensimmäinen neuvolakäynti

Eli nyt ollaan raskausviikolla 9+3 ja ensimmäisen neuvolan aika. Aika tuli varattua juuri sopivasti aamuksi klo 8.15, kun itse pääsin yövuorosta klo 7.15.  Töistä sitten suoraan silmät ristissä neuvolantädin vastaanotolle. Hoitaja aloitti keskustelun kyselemällä meidän kuulumisia ja miten olemme ottaneet vastaan tiedon raskaaksi tulemisesta. Puhuimme liikuntatottumuksistani ja ruokavaliosta, töistäni ja jaksamisestani siellä. Tietenkin vähättelin taas kaikkea, kuten aina."Juu on helppoa ollut ja ihan virkeä ja hyvin voiva olen ollut töissä!" Vaikka todellisuudessa olen oksentanut ja kärsinyt päänsäryistä varsinkin yövuoroissa. No jos seuraavalla kerralla mainitsisi asiasta, jos tilanne jatkuu samana?
Sitten mitattiin hemoglobiini ja verenpaine, jotka olivat molemmat kunnossa. Mitattiin paino, joka oli nyt jo enemmän kuin mitä kuvittelin sen olevan. Kesäloma teki tehtävänsä. Eli heti lenkille kun olo vähän helpottaa!
Annoin myös pissanäytteen mistä katsotaan sokerit ja proteiinit. Saimme mukaamme ison nivaskan kaikenlaisia tieto- ja ohjelehtisiä, molemmille iskälle ja äidille. Hoitaja otti mielestäni myös isän hienosti huomioon. Hoitaja kyseli ja kertoi paljon sellaisia asioita, mitkä varmasti askarrutavat ensimmäistä kertaa isäksi tulijaa.
Sain lähetteen labraan, missä otetaan verikokeella pakolliset sukupuolitauti testit.
Minulle tehdään myös varhaisraskauden yhdistelmäseulonta: raskausviikolla 9-11 otetaan verinäyte ja yleinen ultraäänitutkimus tehdään raskausviikoilla 11-13, silloin mitataan sikiön niskaturvotus.

Minkälaisia kokemuksia teillä ensimmäisestä neuvolakäynnistä? Entäs seulonnoista?

Pahoinvoivin terveisin Anniina