perjantai 24. elokuuta 2012

Kaiken se kestää...

Tanska
Sen jälkeen kun raskaustesti näytti plussaa, en ole kantanut yhtäkään kauppakassia tai yli kiloa painavaa esinettä. Oma mieheni on ollut maailman ymmärtäväisin, rauhallisin ja pitkäpinnaisin ihminen, jonka olen tavannut. Olen ollut sitä mieltä jo ennen tätä raskautta ja nyt olen sitä mieltä, että hänelle tarvitsisi myöntää siitä jonkinlainen palkinto! Hän on laittanut omat halunsa ja tarpeensa syrjään, huolehtien nyt vain minusta. Joka aamu hän lenkittää koirat aikaisin vaikka minulla olisi vapaapäivä jotta minä saisin nukkua pitkään, heräillä rauhassa ja maata sohvalla. Osti robotti imurin, että minun ei tarvitsisi imuroida itse päivittäin (koirista lähtee niin paljon karvaa, että se on pakollista meidän perheessä). Kaupassa käydessään ostaa 5 erilaista mehua, 5 erilaista leikkelettä leivän päälle, kymmeniä eri jugurtteja ja kaikkea mahdollista mitä ikinä voisin jollakin hetkellä haluta. Hän heräilee viikonloppuisin ainoina vapaapäivinään viemään minut töihin ja hakee sieltä. Järjestää minulle hoitoja kylpylässä ja romanttisia öitä sviiteissä. Hän siivoilee, huolehtii kaikista laskuista. Laittaa tietokoneet lataukseen, kamerat yms valmiiksi jos tahtoisin niillä sattumoisin touhuilla päivän mittaan. Hän auttaa vanhempiani, sisaruksiani ja ystäviäni aina tarvittaessa ja kaikessa. Hän jaksaa aina innostua ja on valmis auttamaan minua vaikka tahtoisin perustaa kahvilan, lähteä opiskelemaan tai alkaa maahantuomaan hienoja vaatteita. Mitä vain tahdon hän on aina innoissaan mukana auttamassa, vaikka idea olisi kuinka hullu. Hän on sellainen monitoimimies, joka on oikeastaan kaikessa hyvä! :)
Mitä minä teen? Minä huudan, itken ja valitan. Paha olo ja mies ei ymmärrä. Mitään mitä hän tekee ei ole verrattavissa siihen tuskaan ja kipuihin mitä minä käyn läpi. Hän ei lue tarpeeksi vauvakirjoja ja muista seuraavan neuvolakäynnin päivämäärää ja kellon aikaa, eli häntä ei kiinnosta. Appelsiinimehussa on liikaa hedelmälihaa ja palvikinkussa jänteitä, viinirypäleet ovat pohjalta homeessa. Tuossa on kiitos ja kommentit mitä mieheni on saanut viimeiset 3 kuukautta minulta. Kenenkään miehen ei varmasti ole helppo katsella vierestä naisensa kärsimystä, itkua ja raivokohtauksia. Täytyy olla kiitollinen, että on sellainen mies joka kaikin tavoin yrittää ainakin tehdä oloni paremmaksi! Minä itse olen ainakin muuttunut raskauden aikana, vaikka itse en ensin sitä myöntänyt. En koskaan itkenyt, stressannut asioista tai syytellyt kumppaniani mitättömistä asioista. Nyt tuo kaikki taphtuu ainakin 50 kertaa päivässä. Se tyttö joka vielä hetki sitten huolehti itsestään, juhli ystävien kanssa, shoppaili, nauroi suurimman osan päivästä ja piti huolta parisuhteestaan, makaa nyt sängyssä, töissä käyntiä lukuunottamatta. Ei saa tulla lähelle koska ei ole jaksanut käydä suihkussa, ei käydä anoppilassa tai omien vanhempien luona, koska kyselyt jaksamisesta saavat vain vihaiseksi ja sormetkin on parempi pitää omalla puolella, koska säärikarvoja ei ole tullut ajettua ties koska viimeksi? Hyvää tarkoittavat kehut isoista tisseistä saavat vastaukseksi huudot siitä "kuinka käsittämättömän kipeät ne ovat!" Mikä tietenkin on sekin jollain tavalla miehen vika.
Raskaus ja synnytys ei ole helppo kokemus naiselle, mutta ainakaan meidän perheessä siitä ei ole tehty helppoa myöskään miehelle. Eli jospa raahautuisin suihkuun, etsisin sääreni tuolta  karvojen alta, maalaisin naamaani vähän meikeillä ja lähtisin kauppaan hakemaan ainekset romanttiseen illalliseen. Jospa olisin yhden illan se avovaimo ja tyttöystävä joka ei valittaisi omasta olostaan vaan antaisi taas huomiota myös miehelleen. Jaetaan miehillemme paljon suukkoja ja halauksia, koska kohta on kolmas osapuoli joka vie niistä puolet. Rakkaani jos joku on vuorostaan ansainnut kiitosta ja hemmottelua! :)

Dubai Arabiemiraatit

Paratiisiranta Elefonissis Kreeta Kreikka


Dubai




Egypti


I

Italia Garda järvi

.... kunnes taas sekoan!


Saisin varmasti kotona kiitosta näiden pusukuvien levittelystä!;) Mutta minkäs sille mahtaa kun on tälläinen romantikko...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti