Maalaisromanttien keittiökalusto ruokailuhuoneeseen

Tässä se nyt on! Meidän perheen uusi ruokapöytä! Olen pitkään haaveillut pyöreästä ruokapöydästä, jonka ääressä on hyvä istua pitkiä iltoja ystävien ja perheen kanssa. Itse pidän ruokapöytää kodin sydämenä.

Aada Sisustus Lielahti

Kuvassa näkyviä tuoleja emme ostaneet, koska pääliset eivät olleet irrotettavia. Koira- ja tulevana lapsi perheenä tuo ominaisuus on melkeinpä pakollinen. Olen huomannut että myynnissä olevat tekstiilien suoja-aineet eivät suojaa ikuisesti, niinpä mielummin heitän kankaan suoraan pesuun lian tullessa. Ei tietenkään ole kiveen kirjoitettu, että tuolit tulevat olemaan kankaisia, mutta kyllä se antaa tilaan tiettyä lämpöä ja pehmeyttä. Vinkkejä mahdollisista tuoli ehdokkaista otetaan vastaan? ;) En malta odottaa talon valmistumista ja sitä että pääsen istumaan ystävien ja hyvän ruoan kanssa tuon pöydän ääreen!

Ensimmäiset liikkeet!

Nyt raskausviikkoa 23 elelevänä olin jo alkanut huolestua, koska en ollut tuntenut pienen liikkeitä. En edes niitä pieniä perhosensiipiä tai pientä kuplintaa. Kaverit, perhe, työkaverit ja neuvola kyselivät jo 16 viikon aikoihin onko liikkeitä tuntunut. Aina yhtä turhautuneena vastasin että ei ole tuntunut, ei edes pientä hipaisua.

Viime maanantaina kaikki kuitenkin muuttui kun tulin töistä yövuorosta ja kaaduin sänkyyni. Siinä hetken puoliksi mahallani lepäiltyä, tunsin kovan tönäisyn mahassani. Säikähdin ja hyppäsin ylös! Tajusin heti mistä on kyse ja soitin miehelle töihin. Hän oli innoissaan, kun poika ilmoitti olemassa olostaan vihdoinkin. Samaisena iltana sohvalla makoillessani poika aloitti kovan pyörimisen, joten pyysin miestäni painamaan mahaani kädellään. Hän tunsi myös liikkeet selvästi.

Niinkin ihanilta kuin liikkeet tuntuvat, niitä on tuosta maanantai aamusta alkaen tullut koko ajan. Tai ei koko ajan. Ainoastaan silloin kun makaan sohvalla ja katson elokuvaa, kun menen illalla väsyneenä nukkumaan tai aamuyöllä viideltä, kun uni maistuisi paremmin kuin hyvin. Eilen aamullakin liikeet herättivät aikaisin ja oli pakko kävellä hieman koska meno vatsassa ei tuntunut rauhoittuvan. Yhtäkään tönäisyä ei tunnu jos istun tai touhuilen. Missä ovat ne söpöt "perhosia vatsassa" tuntemukset ja kuplinnat? Minun mahassani liikkuu miniversio Robert Heleniuksesta. :)

Olisi ihana kuulla teidän ensimmäisistä ajatuksista sikiön liikkeistä? Koska tunsitte ne ensimmäisen kerran? Millaisia ne olivat? Oletteko rakentaneet liikkeiden perusteella tiettyä mielikuvaa tulevasta vauvasta ja hänen luonteesta? Jos on jo syntynyt pitikö oletettu mielikuva paikkansa?

Romua, rakentamista ja rappeutumista

Ennen olin hyvä pakkaamaan ja järjestelemään tavaroita. Ronskilla kädellä heitin kaiken turhan pois ja järjestin tavarat teeman mukaisiin pahvilaatikoihin, kynttilät, kirjat, astiat, koriste-esineet yms. Muuttaessa pienemmästä asunnosta toiseen pieneen asuntoon tämä oli melkein aina pakollinen tapa menetellä. Nyt kun tiedossa on isompi koti ja rutkasti säilytystilaa sen myötä, niin kuinka ollakkaan jokaisesta tavarasta on tullut kamalan tärkeä! Jokaiseen pieneenkin lippulappuun liittyy joku pieni muisto, jokainen kippo ja kuppi jota olen säästänyt "ehkä tarvitsen" päivän varalle on edelleenkin matkaamassa mukaan uuteen kotiin. Aina kun menemme uudella talolla käymään nappaan mukaani yhden laatikollisen tavaraa. Heitän laatikkoon mitä sattuu ja mistä sattuu. Mitä ensimmäisenä käteeni kotona tarttuu. Talon piharakennus on jo täynnä laatikoita minkä päällä ei lue mitä siellä on, eikä laatikkoa raottamalla pysty arvaamaan mitä kaikkea romua olen sinne tunkenut.  Tämä laiskuus ja henkinen rappeutuminen koituu vielä kohtaloksi! :)

Muistoja, muistoja <3

Kodin Terrasta kaksi aivan ihastuttavaa sinistä laatikkoa koristamaan pienen pojan huonetta!

Talo odottaa asujiaan tässä kunnossa. Kiirettä pitää!

Smooth lock?

Olen tunnollisesti käyttänyt edelliset 5 kuukautta Lanzan Healing ColorCare hiustenhoito sarjaa, joka on sopinut täydellisesti mahdottomalle luonnonkiharalle tukalleni, jonka pahoinpitelen päivittäin suoristamalla, kihartamalla ja tuuhentamalla sen. Viime kampaaja käynnillä, kampaajani ehdotti että nyt olisi aika vaihtaa hetkeksi merkkiä. Joten ostin testaukseen Redkenin smooth lock shampoon, hoitoaineen ja tehostenaamion Stockmannilta. Toivon että nämä hoitavat hankalaa tukkaani kosteuttamalla ja silottamalla hyvin kuten purkkien kertomus lupaa, kuitenkaan ilman että se roikkuu päätäni myöten suikaleilla!

Tuotteiden hinta on päätä huimaava, mutta toivottavasti sen arvoinen (shampoo 29.30, hoitoaine 30,80, tehonaamio 38,30). Pesen pääni nyt Redkenin tuotteilla kuukauden ajan ja kerron sitten mitä on tapahtunut, vai tapahtuiko mitään? :)

And soon we'll be three...

Se on poika! Me malttamattomat emme jaksaneet odottaa, vaan otimme selville rakenneultrassa kumpi tulee. Vee oli jo ehdottomasti sitä mieltä, että poika näyttää nyt jo ilmiselvästi isältään. :D Itse en kyllä yhtäläisyyttä osaa nähdä. Juuri ja juuri erotan kasvonpiirteet yllä olevasta kuvasta. Mutta kyllä, molemmat näyttävät ihmiseltä. Toinen enemmän ja toinen vähemmän... :D

Immo nauttii ensilumesta

Isoveli valvoo

Home! Let me go home! Home is wherever I'm with you!

Vauhdikas syksy takana ja vielä vauhdikkaampi talvi edessä. Viikkoja kertynyt jo 21 ja mahakin alkanut yhtäkkiä kasvamaan! Ihanaa!

Uuden kodin remontti sujuu vielä toistaiseksi ajallaan ja muuttamaan täytyisi päästä kuuden viikon päästä 15.12. Talolla ollessa sitä ei pysty vielä uskomaan!

Oma asuntoni on nyt myyty ja haikein mielin yritän hiljaksiin pakkailla tavaroita laatikoihin. Rakastan puutalo asuntoani, mutta jostain on luovuttava jotta saa parempaa tilalle. Olen kiintynyt tähän asuntoon paljon, ehkä siksi että se on ensimmäinen asunto joka on ollut minun omani, tai no minun ja pankin...

Ensimmäinen asunto johon olen suurimmaksi osaksi itse omalla työlläni hankituilla rahoilla ostanut huonekaluja ja sisustanut sen omaa silmää miellyttäväksi ja vastaamaan omia tarpeitani. Tietenkin olen kiintynyt tähän, koska tämä on minun, Veen ja kahden koiramme ensimmäinen yhteinen koti. Vaikka emme seurustelleet vielä muuttoni aikoihin on Vee ollut auttamassa minua muutossa, huonekalujen kokoamisessa ja kaikissa kodin omistajan touhuhin liittyvissä asioissa neuvonantajana. Rakentanut tietämättään meille yhteistä kotia :) Tietenkin Veen kanssa yhteen muuton yhteydessä olen joutunut tekemään kompromisseja ja joutunut opettelemaan sietämään isoa tv:tä, playstationia, kaiuttimia ja tietokoneita. Vaikken tuon kaiken teknologian ulkonäöstä oikeen pidä, täytyy myöntää, että ilman niitä en osaisi enää elää. Onneksi uudessa kodissa melkein koko keittiön kodinkoneet on integroituja versioita. Sen varjolla olen antanut luvan hankkia makuuhuoneen oleskelunurkkaukseen pienen tv:n. Mutta VALKOISILLA kapeilla kehyksillä! Pienillä kompromisseilla saamme seuraavasta kodista toivottavasti vielä ihanamman ja rakkaaman kuin tämä <3

http://www.youtube.com/watch?v=rjFaenf1T-Y

Mä haluun huussin, mä haluun kasvimaan, mä haluun lampaan....

Pitkästä aikaa täällä kirjoittelemassa. Viime aikoina on sattunut ja tapahtunut paljon. Käytiin ultrassa viikolla 11 ja kaikki oli hyvin, viikolla 13 kuunneltiin sydänäänet ja ultrattiin taas vähän vatsan päältä, silloinkin kaikki hyvin. Näitä uutisia oltiin odotettu! Pahoinvoinnit helpottivat ja sain taas normaalin elämäni takaisin. Ainakin siihen asti kunnes päätettiin ostaa talo maalta. Unelmien rintamamiestalo 40 luvulta. Todella hyvässä kunnossa päältäpäin ja kaikenmaailman mittaus lukemienkin jälkeen myös sisäpuolelta. Pihapiirissä muutamia ulkorakennuksia, jotka myös pidetty hyvässä kunnossa. Remontoijan unelma!
Emme kuitenkaan lähde itse tekemään kaikkea, vaan palkkaamme ammattilaiset tekemään suurimman osan. Omat eikä muidenkaan hermot kestä vuoden kestävää remonttiprojektia. Vaikka tekemistä pihan ja ulkorakennusten kanssa riittää kyllä useammaksikin vuodeksi. Myös talon maalaus ulkoa tehdään ensi kesänä. Siihen asti saan totutella vauvankakan väriin, jolla talomme on maalattu.

Kaiken se kestää...

Tanska

Sen jälkeen kun raskaustesti näytti plussaa, en ole kantanut yhtäkään kauppakassia tai yli kiloa painavaa esinettä. Oma mieheni on ollut maailman ymmärtäväisin, rauhallisin ja pitkäpinnaisin ihminen, jonka olen tavannut. Olen ollut sitä mieltä jo ennen tätä raskautta ja nyt olen sitä mieltä, että hänelle tarvitsisi myöntää siitä jonkinlainen palkinto! Hän on laittanut omat halunsa ja tarpeensa syrjään, huolehtien nyt vain minusta. Joka aamu hän lenkittää koirat aikaisin vaikka minulla olisi vapaapäivä jotta minä saisin nukkua pitkään, heräillä rauhassa ja maata sohvalla. Osti robotti imurin, että minun ei tarvitsisi imuroida itse päivittäin (koirista lähtee niin paljon karvaa, että se on pakollista meidän perheessä). Kaupassa käydessään ostaa 5 erilaista mehua, 5 erilaista leikkelettä leivän päälle, kymmeniä eri jugurtteja ja kaikkea mahdollista mitä ikinä voisin jollakin hetkellä haluta. Hän heräilee viikonloppuisin ainoina vapaapäivinään viemään minut töihin ja hakee sieltä. Järjestää minulle hoitoja kylpylässä ja romanttisia öitä sviiteissä. Hän siivoilee, huolehtii kaikista laskuista. Laittaa tietokoneet lataukseen, kamerat yms valmiiksi jos tahtoisin niillä sattumoisin touhuilla päivän mittaan. Hän auttaa vanhempiani, sisaruksiani ja ystäviäni aina tarvittaessa ja kaikessa. Hän jaksaa aina innostua ja on valmis auttamaan minua vaikka tahtoisin perustaa kahvilan, lähteä opiskelemaan tai alkaa maahantuomaan hienoja vaatteita. Mitä vain tahdon hän on aina innoissaan mukana auttamassa, vaikka idea olisi kuinka hullu. Hän on sellainen monitoimimies, joka on oikeastaan kaikessa hyvä! :)
Mitä minä teen? Minä huudan, itken ja valitan. Paha olo ja mies ei ymmärrä. Mitään mitä hän tekee ei ole verrattavissa siihen tuskaan ja kipuihin mitä minä käyn läpi. Hän ei lue tarpeeksi vauvakirjoja ja muista seuraavan neuvolakäynnin päivämäärää ja kellon aikaa, eli häntä ei kiinnosta. Appelsiinimehussa on liikaa hedelmälihaa ja palvikinkussa jänteitä, viinirypäleet ovat pohjalta homeessa. Tuossa on kiitos ja kommentit mitä mieheni on saanut viimeiset 3 kuukautta minulta. Kenenkään miehen ei varmasti ole helppo katsella vierestä naisensa kärsimystä, itkua ja raivokohtauksia. Täytyy olla kiitollinen, että on sellainen mies joka kaikin tavoin yrittää ainakin tehdä oloni paremmaksi! Minä itse olen ainakin muuttunut raskauden aikana, vaikka itse en ensin sitä myöntänyt. En koskaan itkenyt, stressannut asioista tai syytellyt kumppaniani mitättömistä asioista. Nyt tuo kaikki taphtuu ainakin 50 kertaa päivässä. Se tyttö joka vielä hetki sitten huolehti itsestään, juhli ystävien kanssa, shoppaili, nauroi suurimman osan päivästä ja piti huolta parisuhteestaan, makaa nyt sängyssä, töissä käyntiä lukuunottamatta. Ei saa tulla lähelle koska ei ole jaksanut käydä suihkussa, ei käydä anoppilassa tai omien vanhempien luona, koska kyselyt jaksamisesta saavat vain vihaiseksi ja sormetkin on parempi pitää omalla puolella, koska säärikarvoja ei ole tullut ajettua ties koska viimeksi? Hyvää tarkoittavat kehut isoista tisseistä saavat vastaukseksi huudot siitä "kuinka käsittämättömän kipeät ne ovat!" Mikä tietenkin on sekin jollain tavalla miehen vika.
Raskaus ja synnytys ei ole helppo kokemus naiselle, mutta ainakaan meidän perheessä siitä ei ole tehty helppoa myöskään miehelle. Eli jospa raahautuisin suihkuun, etsisin sääreni tuolta  karvojen alta, maalaisin naamaani vähän meikeillä ja lähtisin kauppaan hakemaan ainekset romanttiseen illalliseen. Jospa olisin yhden illan se avovaimo ja tyttöystävä joka ei valittaisi omasta olostaan vaan antaisi taas huomiota myös miehelleen. Jaetaan miehillemme paljon suukkoja ja halauksia, koska kohta on kolmas osapuoli joka vie niistä puolet. Rakkaani jos joku on vuorostaan ansainnut kiitosta ja hemmottelua! :)

Dubai Arabiemiraatit

Paratiisiranta Elefonissis Kreeta Kreikka

Dubai

Egypti

I

Italia Garda järvi

.... kunnes taas sekoan!


Saisin varmasti kotona kiitosta näiden pusukuvien levittelystä!;) Mutta minkäs sille mahtaa kun on tälläinen romantikko...

Juhlintaa työn merkeissä

Minä ja ystäväni olimme auttamassa miestäni Blockfestin valokuvaus touhuissa. Hauska viikonloppu takana kavereiden ja tuttujen kanssa. Me tytöt hoidettiin Wall of Blockfestin kuvauksia ja mieheni ja hänen kuvaajansa hoitivat artisti ja fiilis kuvaukset. Ilma ja meininki oli mitä mahtavin koko viikonlopun!

                                                               AfterSunset kiittää ja kuittaa

                                          https://www.facebook.com/AfterSunsetPhotography

Sweet dreams or not?

Taas yövuorojen aika. Ennen nautin yövuoroista, enkä pitänyt niitä kovinkaan raskaana. Oikeastaan viihdyin hyvin yksinäni työpaikallani ja sain tehdä rauhassa omia työasioita. Mutta nyt on toinen ääni kellossa. Heti jos en mene nukkumaan klo 22, alkaa järjettömät pahoinvoinnit ja ne kestävät siihen asti että pääsen taas sänkyyn. Oikeastaan mitään hyödyllistä en enää saa töissä aikaiseksi yöaikaan. Ajatuksena on käynyt että lopettaisin yövuorot kokonaan, vaikka usein niitä ei ole. Kuitenkin tuo kolme yötä kuukaudessa tuntuu mahdottomalta.
Löytyykö teidän joukosta vuorotyöläisiä? Olisi mielenkiintoista kuulla miten teidän vaihtuvat työaikanne vaikuttavat raskauteenne tai raskautenne työhönne? Miten olette toimineet asian suhteen?

Unisin terveisin Anniina

Elämä voittaa!

Huh! Kuin taikaiskusta olo on paljon parempi kuin viimeisenä kahtena viikkona. Vielä toissapäivänä en päässyt sängystä ylös. Mikään ei pysynyt sisällä ja kahden viikon aikana ruokavalioni sisälsi ainoastaan viinirypäleitä ja muroja. Kokeilin pahoinvoinnin tuskissani myös Sea band- pahoinvointi rannekkeita. Omakohtaisesti en kokenut rannekkeista olevan hyötyä. En oksentanut niitä käytettäessä, mutta se teki olostani vielä tukalampaa. Uskon että rannekkeet toimivat joillakin henkilöillä paremmin, kuin toisilla ja olen kuullut muutamalta ystävältäni, että niistä oli heille hyötyä. Joten suosittelen ainakin kokeilemaan, jos muut keinot alkavat loppua. Hintaa rannekkeelle on hieman alle 15 euroa ja sitä saa apteekeista ja luontaistuotekaupoista. Apteekeissa eivät välttämättä ole hyllyissä esillä, joten kannataa kysyä henkilökunnalta. Mutta ihanaa olla taas elävien kirjoissa ja syödä hieman monipuolisemmin. Ehdin jo pelätä, että tätäkö seuraavat kuukaudet tulevat olemaan.

 Tässä vähän infoa Sea band- rannekeesta, jos joku ei noista ole vielä kuullut:

 SEA BAND Pahoinvointirannekkeet ovat kliinisesti tutkitut ja niiden tiedetään auttavan raskaus- ja matkapahoinvointiin sekä näiden oireiden hoidossa ja ennaltaehkäisyssä. Niitä voidaan käyttää myös muissa tilanteissa kun pahoinvointia esiintyy, esimerkiksi nukutuksen tai kemoterapian eli solusalpaajahoidon jälkeisessä pahoinvoinnissa.

SEA BAND Pahoinvointiranneke on kudottu, elastinen ranneke, jonka vaikutus perustuu Nei Kuan - akupisteitä aktivoiviin nastoihin. Koska tuote on lääkevapaa, ei sen käytöstä aiheudu lääkkeille tyypillisiä sivuvaikutuksia. Pahoinvointi rannekkeita voikin käyttää aina kun pahoinvoinnin tunnetta esiintyy. Tuote soveltuu sekä lapsille, aikuisille että raskaana oleville. Rannekkeita on saatavilla sekä lasten että aikuisten koot.

Kodin paraspaikka tällä hetkellä! Ikkunat auki ja mukava sikiö asento.

Ensimmäinen neuvolakäynti

Eli nyt ollaan raskausviikolla 9+3 ja ensimmäisen neuvolan aika. Aika tuli varattua juuri sopivasti aamuksi klo 8.15, kun itse pääsin yövuorosta klo 7.15.  Töistä sitten suoraan silmät ristissä neuvolantädin vastaanotolle. Hoitaja aloitti keskustelun kyselemällä meidän kuulumisia ja miten olemme ottaneet vastaan tiedon raskaaksi tulemisesta. Puhuimme liikuntatottumuksistani ja ruokavaliosta, töistäni ja jaksamisestani siellä. Tietenkin vähättelin taas kaikkea, kuten aina."Juu on helppoa ollut ja ihan virkeä ja hyvin voiva olen ollut töissä!" Vaikka todellisuudessa olen oksentanut ja kärsinyt päänsäryistä varsinkin yövuoroissa. No jos seuraavalla kerralla mainitsisi asiasta, jos tilanne jatkuu samana?
Sitten mitattiin hemoglobiini ja verenpaine, jotka olivat molemmat kunnossa. Mitattiin paino, joka oli nyt jo enemmän kuin mitä kuvittelin sen olevan. Kesäloma teki tehtävänsä. Eli heti lenkille kun olo vähän helpottaa!
Annoin myös pissanäytteen mistä katsotaan sokerit ja proteiinit. Saimme mukaamme ison nivaskan kaikenlaisia tieto- ja ohjelehtisiä, molemmille iskälle ja äidille. Hoitaja otti mielestäni myös isän hienosti huomioon. Hoitaja kyseli ja kertoi paljon sellaisia asioita, mitkä varmasti askarrutavat ensimmäistä kertaa isäksi tulijaa.
Sain lähetteen labraan, missä otetaan verikokeella pakolliset sukupuolitauti testit.
Minulle tehdään myös varhaisraskauden yhdistelmäseulonta: raskausviikolla 9-11 otetaan verinäyte ja yleinen ultraäänitutkimus tehdään raskausviikoilla 11-13, silloin mitataan sikiön niskaturvotus.

Minkälaisia kokemuksia teillä ensimmäisestä neuvolakäynnistä? Entäs seulonnoista?

Pahoinvoivin terveisin Anniina

What to expect when you're expecting?

Menemme Veen kanssa tänään katsomaan elokuvan What to expect when you're expecting? Romanttinen komedia viidestä pariskunnasta, jotka valmistautuvat suureen elämänmuutokseen, vanhemmuuteen. Pääosissa Jennifer Lopez, Cameron Diaz, Chris Rock ja monia muita hyviä näyttelijöitä! Elokuvassa käsitellään hauskalla tavalla raskauden ja lapsen saannin tuomia ajatuksia ja kysymyksiä. Kirjoitan tänne mielipiteeni elokuvasta, kun palaamme.

Rintamaitoa ja kyyneleitä tirskuva humoristinen elokuva oli hauska ja sopii hyvin lasta odottaville, haluaville ja jo lapsellisille ihmisille. Jopa Vee naureskeli oudoille raskaus läpille, joita ei kuulemma olisi ennen edes ymmärtänyt! Suosittelen!

Minäkö äiti jo?

Kun raskaus on näin alussa, on vaikea kuvitella että kannan mahassani jo jotain. Vaikka se onkin jotain todella pientä.
Istun terassilla vesilasi kädessä, kun muut juovat drinkkejä, siidereitä ja polttelevat savukkeitaan. Vaikka olen jo jonkin aikaa ollut polttamatta, niin yllättäen tupakkaakin on välillä tehnyt mieli! Kieltämättä itsekin tekisi mieli tilata jääkylmä mojito Suomen kesän ainoan hellepäivän kunniaksi, koska en yksinkertaisesti tunne olevani vielä raskaana (isompia tissejä lukuunottamatta). Mutta tiedän että olen, joten pitäydyn vedessä, light colassa ja raikkaassa ulkoilmassa. Uskon että kun maha alkaa kasvamaan, myös alan tuntemaan itseni enemmän "raskaaksi" ja nämä ns vanhan elämän houkutukset loppuvat. Vai miten on?  Pahenevatko ne vain? Vai onko tuleva houkutukseni esimerkiksi koiranruoka tai multa?
Enemmän kuin ihanaa olla raskaana, mutta nyt myös huomaa kuinka ihanaa elämää on tähänkin asti viettänyt. Olen kuitenkin valmis laittamaan hetkeksi korkokengät syrjään ja kaivamaan esiin ergonomisella lestillä varustetut remmisandaalit!

Viiniharrastus saa jäädä minun osalta hetkeksi

ja viinipiknikit.

"Tässä lukee raskaana!"

Eli tilanne on tämä. Olen 23- vuotta, työskennellyt nykyisessä työssäni sosiaalialalla 4 vuotta, asumme kihlattuni Veen kanssa melko pienessä kerrostaloasunnossa kahden koiramme kanssa. Rakastamme  (rakastimme) molemmat matkustelua, viiniä, ravintoloissa syömistä, extempore hemmottelu- viikonloppulomia, juhlimista, pitkään nukkumista ja vaatteita. Ihana mieheni kosi minua Italian Milanossa 6.7.2012  ja vastasin tietenkin myöntävästi. Häitä ajattelimme juhlia heinäkuussa 2014! Aloin innoissani suunnittelemaan kihlajaisjuhlia, hääpukuani ja suunnittelemaan ystävieni kanssa kuntoilu-ohjelmia salille, että olemme kaikki toivotussa kunnossa kahden vuoden päästä. Loppu lomamatkalla en  muusta puhunutkaan ja aloin käydä jo Veen hermoille.
Huomasin pian että kuukautiseni olivat myöhässä ja tein raskaustestin. Joka oli negatiivinen. Ajattelin kuukautisten myöhästymisen johtuvan siitä, että pelkäsin niin paljon Saksan autobaanoilla ajoa, jota teimme matkamme aikana paljon, että se aiheutti minulle ylimääräistä stressiä? Loppu reissun vain odottelin niiden alkavan, mutta ei.
Kotiin palattuamme juoksin heti vessaan ja tein raskaustestin, jonka tiesin olevan negatiivinen, mutta halusin varmistaa.
3 minuuttia kulunut. Kihlattuni käveli vessaan ja tuijotti minun kauhistunutta ilmettä.
"Tässä lukee raskaana" oli ainoa mitä sain sanottua. Kihlattuni nappasi testin kädestäni ja juoksi keittiöön tarkistamaan ohjeista vielä, että olimme tulkinneet sen oikein.
Molemmat tuijottivat toisiaan kauhistuneena, järkyttyneinä, psykopaattisesti nauraen ja itkien samaan aikaan. Myös koirat ulvoivat vieressä koska eivät ymmärtäneet mistä tälläisessä reaktioissa oli kyse?
En ole koskaan ollut niin peloissani kuin tuona hetkenä, mutten myöskään koskaan niin onnellinen kuin tuona päivänä.
Teimme vielä uuden testin, joka oli myös postiivinen. Nyt olimme varmoja, meistä tulee vanhempia!